Olen uusi kirjoittaja täällä.

Eli lyhyesti sanottuna, olen 20-vuotias syksyllä naimisiin menossa oleva nuori nainen, jolla on nyt 4 kk ikäinen tyttö Siiri eli olen äippälomalla. Asun Pohjois-Savossa n. 5000 asukkaan paikkakunnalla. Kerron elämästäni, tunteistani, ajatuksestani ja siitä tärkeimmästä: eli painonpudotuksesta! Olen lyhyty, 158 cm pitkä ja painan 70 kg. Synnytyksen jälkeen paino jumittui tuohon ja nyt olisi tavoite pudottaa vähintään 10 kg pois. Pienenä ihmisenä tuokin paino näyttää suurelta.

Onhan sitä yritetty laihduttaa, mutta aina sitä on sortunut. Kuitenkin yritän kovasti pudottaa painoa häihin ja treenata käsivarsia (ne näyttää aika rumalta, varsinkin kun on hihaton puku) mutta niihinkin käsivarsiin on parannusta tullut painoja nostelemalla. Hauis on kasvanut ja käsivarret kiinteytyneet.

Enhän toki aina ole näin painava ollut. 17-vuotiaana painoin vielä 40 kg, että nopeaan on painoa tullut elämänmuutosten mukana. Liikuntakin on aina välistää jäänyt.

No, eilen vietettiin minun polttareita. (Näin aikaisin, koska muuten ei olisi sopivaa päivää löytynyt.) Minut puettiin puutarhuriksi, joka ammatiltani olenkin. Oli haalarit ja sellainen hieno hattu. Koko päivä meni kuitenkin vähän pilalle avokkini sisaren ansiosta..

Miehelläni on kolme siskoa. Yksi on 20-vuotias, keskimmäinen 17, nuorimmainen 15. No, he kaikki tulivat viettämään polttareitani, jossa oli myös oma siskoni ja kaksi kaveriani. En edes tajua miksi hän (kutsutaan vaikka nimellä Liisa) tuli, koska ei paljoa kiinnostanut.

Ensiksi minun piti myydä kaupungilla tikkareita ja Liisa seisoi joukkiosta ainakin kilometrin päässä. Aivan kuin ei olisi tuntenutkaan meitä. Häntä ei naurattanut mikään, kulki vain nokka pystyssä takana. Kun sitten jossain vaiheessa mentiin syömään ja mietittiin mihin mennään, hän heti sanoi että Rossoon. Mäkkäri ei olisi kelvannut. No, jotkin sanoivat että ei oikein ole niin paljon rahaa niihin annoksiin, koska ovat aika tyyriitä että mentäisiin johonkin edullisemapaan paikkaan. No, ei se käynyt ja mentiin Rossoon joka oli ihan täynnä. Sinne ei päästy syömään ja mentiin yhteen edullisempaan ravintolaan. Hän tilasi 11 euron Poropasta- annoksen ja alkoi heti valittamaan, miksi basilikaa ei voinut olla enemmän. Kohta valitti, miksi tässä ruuassa on kokonaisia pippureita. Lopulta hän ei syönyt edes koko ruokaa ja siihen se kallis annos jäi. Mulla oli jo siinä vaiheessa palaa käämit, mutta oli vain pakko pitää mölyt mahassa.

Kun menimme sitten kohti juhlapaikkaamme, jossa myös yövyimme, kuski meinasi törmätä auton perään koska edessä oleva auto jarrutti äkkiä. Siihenkös Liisa sanoi, ettei tarvitse pelleillä, ettei kolaria tule. Kaverini, joka oli kuskina sanoi, etten minä mikään idiootti ole!Liisa mutisi itsekseen ettei tiedä selviääkö hengissä tässä kyydissä. Onneksi kaverini ei kuullut tai Liisa olisi varmana saanut kävellä!

Kun saavuimme majapaikkaamme, hän meni heti nukkumaan, koko iltana katsoi vain telkkaria, ei puhunut mulle mitään. Mutta kyllä piti ruuat ja juomat hänelle kantaa. Siskoni, joka oli suurimmaksi osaksi järjestänyt polttarit oli jo itkun partaalla, koska hän pilasi kaikkien tunnelman.

Mietin, että jos ei kerta edes kiinnostaneet koko polttarit, miksi edes tulla? Pelkästä hyvantahtoisuudesta? Mieluummin olisi saanut pysyä kotona, jos jatkuvaan vain valitti ja halusi olla yksin. Kyllä jäi muuten mukavasta päivästä ikävä muisto vain yhden ihmisen takia.

En tietenkään sanonut hänelle mitään pahaa, koska siitähän olisi pahempi soppa syntynyt ja onhan hän mieheni sisko, täysi vastakohta.

Tulihan sitä kuitenkin kaikesta huolimatta pidettyä hauskaa ja tehtävistä jäi hyvä mieli, eikä tarvinnut kovin paljon hävetä. :) Jos teillä lukijoilla on sellaisia polttarimuistoja jossa joku on pilannut tunnelmaa, kertokaa! Vai olenko ainut, jolla meni polttarit näin?